Sain Snyltä haasteen virkata joulupalloja ja kahta eri lankaa. Koska virkkaus on nyt lempipuuhaani, päätin aloittaa heti ja sainkin toimeksi viisi palloa. Ohuempaa lankaa jäikin vielä tuleviin palloihin. Ohje oli Snyni kirjoittama, mutta Novitalta lähtöisin.
Päätin tehdä joululahjaksi pöllöavaimenperiä. Ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäisen tein 7 veljestä langoista, tuli melkoisen iso, ei ihan avaimenperä kokoa. Toisen tein Nallen jämistä. Parempi, mutta liian iso vieläkin. Ehkäpä otan käyttöön nuo vielä ohuemmat sukkalangat. Onneksi näitä tekee nopeasti ja varmasti liian isoillekin löytyy onnellinen omistaja.
Baktus on siitä kiva huivi, että sitä voi tehdä silmät kiinnit, ajatellen jotain ihan muuta, langasta kuin langasta, ilman pienintäkään ajatusta jne.
Katselin kauhistuneena lankakasojani ja päätin, että jotain pitää tehdä. Lapsia nukuttaessa, hämärässä ei oikein pysty tekemään mitään tarkkaa tai ylipäätään näkökykyä vaativaa. Baktus on loistava valinta tähän tilanteeseen. Tempaisin viikon aikana näitä jopa kaksi. Toinen Novitan Noki-langasta ja toinen Usvasta. Omaan käyttöön eivät tule, vaan tuonne pursuavaan lahjalaatikkoon, josta joskus lähtevät jonnekin käyttöön.
Paketista löytyi siis niin käsittämättömästi kaikkea ihanaa, että päätä huimaa. Siellä oli 3 kerää TeeTee Pallasta lapasiin ja ohje niihin. Kaksi puuhakirjaa ja kahdet puuvärit lapsille. (Tähän pakko mainita tyttären kommentti "Miten se voi tietää, että mä just tykkään eläimistä ja veli tuollaisista?") Sitten löytyi joulupukkisuklaa minulle ja kuusenkoristeita (suklaata) sekä vielä pikkusuklaita. Ja kyllä meillä pidetään suklaasta. Elikoille herkkuja, kissa kiittää ja koirat kans. Jouluinen yrttijalkakylpy, jonka aion nauttia jokin ilta ihan yksin. Kiva joulutonttukoriste, nämä ovat omia suosikkejani. Sitten oli teepusseja, aina hyvä valinta "Uskollinen ystävä" lempiteitäni.
Ja hyvä ei lopu tähän... Oli kaksi haastepussia, jotka suorastaan revin auki. Toisessa ohje joulupalloihin ja toisessa Angry Birds amigurumiin. Ja kyllä tulee tehtyä varmasti.
Nuori herra toivoi luurankopipoa. Tyhmä äiti päätti tehdä vain pääkalloja, mutta oletan saajan tyytyvän myös näihin hetken kiukuttelun jälkeen. Tosiaan aina ei ole kiitollista neuloa lapsille, vaan ensimmäiset kiitokset ovat välillä "tää on ihan tyhmä" -tyylisiä.
Pinkki ei ehkä kuulu lempiväreihini, mutta nuoremman tyttäreni lempiväri se ehdottomasti on. Tosin pinkki yhdistettynä esim. mustaan tai violettiin on aivan eri asia.
Sain SNYltäni marraskuun paketissa ihanaa pinkki-lila-lankaa (Katia Basic Merino Flash) ja siitä aloitin heti tuolloin jälleen Rikke-pipon (jo kolmas). Tässä virkkaushuumassa ja lukemattomien keskeneräisten töiden keskellä valmistuminen kuitenkin kesti hieman pidempään. Viime tulosta tuli ja pipo on valmis. Täytyy myöntää, että paranee vain vanhetessaan siis Rikke-hatun tekotaitoni, sillä tämä on ehdoton suosikkini ja ehkäpä jää vielä ihan itselle. Kuvassa tosin nuoremman neidon päässä. Lanka ei ehkä ihan noin neonpinkkiä ole, hieman salama muuttaa väritystä, mutta melkoisen värikästä kuitenkin. Pinkkiä on sillai kivasti lilan joukossa.
Neitonen sai pinkit lapaset. Lapasissa on tummanlila peukku. Lanka on Lidlin lankaa. Lanka on melkoisen paksua ja neuloin lapaset tiiviisti 4:n puikoilla 6 silmukkaa per puikko.
Ihanainen Snyni muisti minua jälleen. Aivan huikea retrolehti, joka on jopa vanhempi kuin minä itse. Pöllö vaikutti aika kivalta, samoin muutama myssy. Ehkäpä jotain laitan puikoille. Kirjassa oli mukavia vinkkejä neulomiseen, eikä neulekirjoja voi olla koskaan liikaa.
Törmäsin ihanaan tossuohjeeseen ja tässä virkkaushuumassa oli aivan pakko aloittaa, vaikka vähän olinkin päättänyt keskittyä Kyjy-töihini. (Pahasti muutoin alkaa tuntua, että mun Kyjy jää kesken...)
Tässä lapaset miehelle. Lankana Regia 8-fädig, ruskea. Puikkoina 4 mm bambut. Nopea työ, kun vain jaksoi jatkaa ja aloittaa. Lanka oli uusi tuttavuus, mukava neuloa, mutta ehkä hieman ei luonnollisen oloinen omaan makuuni.
Aloitin näistä KyJy-sukista. Koko on jotain 44-45. Lankana on 7 veikan jämiä ja muita vastaavan paksuisia. Jussia on oletettavasti jokin näistä. Jämiä neuloontui jonkin verran, mutta vielä löytyy, aivan liikaa.
Pikkumies on hukannut kaulurinsa, joten sellaiselle tuli pikainen tilaus. Onneksi olin hamstrannut Dropsin Nepalia, josta saa nopeasti lämpimän ja pehmeän neulomuksen. Lankaa meni melkein koko kerä. Loin aluksi 60 silmukkaa, joilla neuloin 2 o, 2n tuon kaulan verran. Sen jälkeen lisäsin joka kolmas kerros vuoroin nurjiin yhden ja vuoroin oikeisiin yhden. Lopulta neuloin vielä muutaman kerroksen 4 o, 4 n. Pienimies ei ole mikään harteikas, joten kauluri on juuri sopiva. Kuvaa ei saanut ottaa tuote kaulassa, joten joudutte uskomaan sanaani, että sopivuus oli erinomainen.
Olen tavallaan hyvin rakastunut tähän malliin. Aloitin kyseisen huivin ensin vuosikertaa Rose mohairista, mutta perjantaina Lidl-käynnillä hyperventiloin halpojen lankojen edessä niin pahasti, että hurahdin ostamaan paksua lankaa ja vielä kellertävää, sinapinkeltaista. Eipä juurikaan tarvinnut miettiä, mitä aloitan langasta ja lauantain aikana huivi valmistuikin jo. 
Malli on ihana, helppo muistaa, mutta kuitenkin mukava virkata. Pidän kovasti lopputuloksesta, vaikka painoa huiville kertyi 500 grammaa, joten ei mikään ihan peruskäyttöön tarkoitettu huivi. Enemmän sellainen sohvannurkassa käpertymistä odottava ihanuus.
Nyt ei enää ymmärrä. Olen tuskitellut viimeiset kuukaudet projektipussin puutetta, mutta oma ompelutaitoni on erittäin ruosteessa ja parhaimillaankin ollut surkea. Etenkin suorat linjat ovat haasteellisia. Ja mitäs löydänkään Snyni paketista, aivan ihanan projektipussukan. Kiitos!!!
Mutta tässäkään ei vielä ollut kaikki. Muffinssivuoat tulevat varmasti käyttöön ja kokeilen ehdottomasti tuota valkosuklaamuffinssiohjetta, varmasti mieheni lemppari jo valmiiksi. Kaiken kukkuraksi ihania neuleohjeita kahden lehden verran, joista kumpaakan en vielä omistanut, vaikka olenkin hipelöinyt. 
Villapaita on neulottu ainakin 6 vuotta marinoituneesta Rose mohairista. Paitaan meni vähän vajaa 6 kerää, joten 14 vielä jäljellä. Kannattaa ostaa isoissa paketeissa. Paita on muuten aivan ihana, mutta vähän liian iso. Kaula-aukko olisi saanut olla melkoisen paljon pienempi ja leveyttäkin on ihan riittämiin, mutta kuulemma tällaiset kasarihenkiset paidat ovat kuuminta hottia.
Olen etsinyt sopivaa virkattavaa huivimallia, mutta mikään ei ole miellyttänyt silmää, joten tein omasta mallista. Tähän olen oikein tyytyväinen. Täytyy testata vielä ohuemmasta langasta ja jollain kivalla reunuksella.
Äärettömän hitaasti etenevät nyt kaikki työni, sillä mielenkiinto on niin jakautunut neulonnan, virkkauksen ja neulakintaiden välillä. Vähän aloittelen jotain ja sitten päätänkin jotain muuta. Jotain kuitenkin valmistuukin. Nämä lähtevät lämmittämään työtoverini jalkoja.
Tänään mieheni toi kotiin puutyökurssiltaan uuden version nostepinnestä. Tämä olikin jo huomattavasti paremmin käteeni sopiva ja sain jopa aivan siedettävän kerän aikaiseksi. Malli on omasta päästä, tosin ideoita otettu sieltä täältä netistä.
Olen käynyt nyt kolme kertaa neljästä paikallisen kansalaisopiston neulakinnaskurssilla ja olen saanut ensimmäisen kintaani valmiiksi. Se jo sinänsä saavutus, vaikka kintaat ovatkin hyvin muotopuolet. Olen ylpeä itsestäni, että opin tekniikan kaikista epäilyistäni huolimatta suhteellisen nopeasti. Nyt jopa uneksin neulakintaiden tekemisestä. Olen testaillut useita varastoni lankoja ja aloittanut uutta paria. Erinomaisen kivaa.
Neulan ostin kurssilta ja se on poronluuta. Paljon paremmin tuntuinen kuin ennen tuntia ostamani puuneula. Keltainen lanka on hahtuvan tapaista, mutta ei yhtä herkästi katkeavaa. Varmasti ihan sopivaa neulakintaisiin, mutta syytän lankaa epätasaisesta jäljestä, sillä kuten valkoisesta huomaa, osaan tehdä myös suhteellisen tasaista.
